Hengityksessä on kolme tärkeää osaa:
- sisäänhengitys (kaasu -> Sympaattinen hermosto)
- uloshengitys (Jarru -> Parasympaattinen hermosto)
- pysähtyminen uloshengityksen jälkeen – lepovaihe
Sisäänhengitys aktivoi kehon toimintaan, laajentaa, tekee tilaa kehoon,
pidennetty uloshengitys toimii jarruna, keho päästää irti, supistuu, painuu kasaan, rentoutuu ja liukuu tyhjään tilaan, pysähtyy. Tyhjänä.
Tämä pysähtyminen on ratkaiseva.
Se on hetki, jossa hermosto lepää.
Se on kohta, jossa keho kokee myös sisäistä turvaa.
Se on kohta, josta tavoitat todellisen olemassaolosi tilan, sisäiset voimavarasi.
Selviytymistilassa
Kun ihminen elää kroonisessa stressissä:
- hengityksessä on usein vain kaksi osaa: sisään ja ulos
- lepovaihe puuttuu tai on hyvin lyhyt
- hengitys jää pinnalliseksi
- hengitetään suun kautta
- keho on jatkuvassa valmiudessa
Suuhengitystä kutsutaan pelkohengitykseksi.
Kun lepovaihe puuttuu:
- keho ei pääse palautumaan
- hermosto ei laskeudu turvaan
- muutoskyky katoaa
- luovuus sammuu
- ihminen toimii automaatiolla
Tässä tilassa muutos on mahdoton,
ei siksi ettei ihminen haluaisi,
vaan siksi että keho ei pysty muutokseen.
Pitkään jatkunut ylivireys
Ihminen voi elää näin:
- vuosia
- jopa koko elämänsä
tietämättä itse olevansa ylivireä.
Kun ympäristö huomauttaa,
reaktio on usein:
- puolustus
- selittäminen
- syiden siirtäminen muualle, itsen ulkopuolelle.
Ei pahuuttaan,
vaan koska keho suojelee itseään.
Miksi hengitys on avain
Pidennetty uloshengitys:
- jarruttaa hermostoa
- avaa lepovaiheen takaisin
- palauttaa pysähtymisen
- mahdollistaa turvan kokemuksen
Kun pysähtyminen palaa hengitykseen,
pysähtyminen palaa myös elämään.
Vasta silloin:
- muutos tulee mahdolliseksi
- luovuus herää
- elämä alkaa tuntua taas joltakin
❤Sydänkentän ydin
Selviytymistila ei ole vika.
Se on kehon älykäs tapa selvitä.
Mutta elämä, jossa ei ole pysähtymistä,
ei ole elämää.
Se on suorittamista.
Sydänkenttä tuo takaisin sen,
minkä hengitys on unohtanut:
palautumisen, levon, turvan ja elämän tunnun.